Tänään jäljellä: 22

22 kokonaista päivää on siis jäljellä vaihtoani. Tähän viimeiseen kolmeen viikkoon sisältyy kaksi vierailijaa Suomesta, joita varten olen kartoittanut ohjelmaa ja suunnitellut tekemistä. Lisäksi loppuaikaan kaksi luentoa, joista toinen on tänään ja viimeinen ensi viikon torstaina, aiheena molemmpissa englannin kieli. Espanjan kielikurssi saatiin siis päätökseen, ja opettajan sanoista ja eleistä maanantain päätöstilaisuudessa oli luettavista, että olisin onnistunut tentissä hyvin.

Golfia olen käynyt harjoittelemassa tällä viikolla kolmesti ja huomenna tullee neljäs kerta. Näyttää kovasti siltä, että tavoitteeni 30 kierrosta tulee täyttymään. Kierrostulokset ovat olleet hienoisessa laskussa lähipelin parantuessa koko ajan. Neljä viimeistä ovat menneet tuloksiin 78, 77, 75, 77. Varsinkin bunkkeripeli on ainakin valovuoden parempi kuin ennen. Viimeisillä kierroksillä on ollut mahtavaa huomata, että joutuessani griinibunkkeriin, alkaa olla jopa todennäköisempää että selviän sieltä reikään kahdella kuin kolmella lyönnillä. No on sitä treenattukin. Lenkillekin ehdin tiistai-iltana, 9 kilometrin matka taittui 46 minuutissa, joten enhän minä ihan rapakunnossa taidakaan olla! Syynä kunnon säilymiseen taitaakin olla, että olen kantanut golfbägiä joka ikisen kerran pelatessani, se tuokin aika paljon rasitetta suoritukseen näillä helteillä.

Huomenna golfkierroksen jälkeen on ohjelmassa pienimuotoinen reunión- kielikurssin opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Menemme yhdeksältä syömään yhdessä johonkin kivaan ravintolaan täällä Cádizin vanhassakaupungissa. Kuulostaa pihvi-illalliselta :). Hyvän pihvin seuraksi on oltava lasillinen hyvää viiniä.

Edellisen blogikirjoituksen yhteydessä esitettiin toive, että olisin kertonut espanjalaisista viineistä. Saamanne pitää, asiantuntija en tällä saralla ole, mutta muutama erinomainen vinkki saattaisi löytyä. Tässä kirjoittaessani minulla on auki selaimessani Alkon espanjalaisten viinien tuotevalikoima, joten kommentoin vain niitä viinejä, joita on mahdollista saada myös Suomesta. Siirrytään heti punaviineihin, koska valkoviinejä espanjalaiset (ainakaan Andalucíalaiset) eivät juurikaan juo.

Ensimmäisenä nostan tapetille Riojan alueen Faustino V Reservan. 15,89€ hintaan saa erinomaisen perusviinin. Pääsiäinen valitettavasti meni jo, mutta ensi vuonna koittakaapa muistaa tämä. Karitsan kanssa tämän luvataan toimivan erittäin mukavassa harmoniassa.

Toisena keskihintaisena viininä kehottaisin kokeilemaan katalonian ylpeyttä Torres Gran Sangre de Toroa. 12,90€ hintaan saa täyteläisen, puhtaan makuisen viinin juustolle ja seurustelujuomaksi. Miksei pihvikin tämän kanssa toimisi. Loistava valinta kesämökille vaikkapa grilliruoan seuraksi.

Kolmantena punaviininä suosittelisin kokeilemaan Suomalaisittain erittäin mielenkiintoista nimeä Aalto. Erinomainen viini liharuokien kanssa nautittavaksi tulee Castilia-Leónin alueelta Espanjan keski-pohjoisosista. Erittäin täyteläisen viinin maussa vilahtaa asiantuntijoiden mukaan boysenmarjaa, mustaherukkaa ja vaniljaa. 0,75 pullon hinta on Suomessa 37,90€. Tämä viini on vielä arvokkaampaa maailmalla, joten se on Suomessa melkoinen löytö.

Lopuksi, jos tulee tilanne joka vaatii hyvää vuosikertaviiniä, niin pitkäripaisen valikoimista löytyy 44,50€ hintaan Castillo Ygay Gran Reserva Especial 2001. Keskitäyteläinen viini juhlallisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin.

Lähes lomalla

Reissu tuli tehtyä viikonloppuna menestyksekkäästi. Auto saatiin vuokrattua perjantaiaamuna ongelmitta. Menopeliksi valikoitui uusi Peugeot 207, joka kävi varsin hyvin tarkoitukseen. Nelivetoa ja muutamaa extra newtonmetriä kaipasimme ainoastaan ajaessamme ylös vuoristoon Jimena de la Fronteran kaupunkiin ja sitä ympäröivään Alcornocalesin luonnonpuistoon. Teimme n. 4-5 kilometrin mittaisen kävelylenkin luonnonpuistoon. Mukavan näköistä oli, mutta edellinen luonnonpuistovierailu Sierra Grazalemaan oli vaikuttavampi. GPS:n opastamana löysimme nopeamman paluureitin ja kävimme Tarifassa ruokaostoksilla.


Asemapaikkamme oli Caños de Mecan kylä Espanjan eteläkärjessä. Paikka on aurinkoinen, mutta erittäin tuulinen. Aivan kuten Tarifa, joka on Euroopan surffilautailijoiden mekka. Hostelli oli erinomainen, kaikki toimi hyvin: oli ystävällinen henkilökunta, ravintola/baari, uima-allas, huoneistossa oma keittiö, tv, terassi yms. Ja vain 14€ per henkilö yöltä. Tuntui kuin olisi lomalla ollut. Perjantaina pyöräytimme illalliseksi melkoisen määrän ruokaa, hollannin vahvistuksemme, Bobin, johdolla. 1,5 kiloa pastaa, 1 kilo naudanjauhelihaa, puoli kiloa paprikaa, 6 valkosipulia, 3 sipulia, 7,5 dl tomaattimurskaa = illallinen neljälle hengelle. Pastaa jäi hieman yli, mutta muuten selvitimme urakan urhoollisesti päätökseen.

Tähänn väliin sopii mainiosti pieni historian oppitunti: Nimittäin, Caños de la Meca on siitä merkityksillinen paikka, että sen edustalla käytiin 21. lokakuuta 1805 Trafalgarin meritaistelu, jossa Englannin kuninkaallinen laivasto Amiraali Nelson komentajanaan otti yhteen yhdistyneiden Espanjan ja Ranskan laivaston kanssa. Nelson ja brittiläinen laivasto selviytyi kahinasta voittajana, ja sen seurauksena Napoleon I:n johtama Ranska menetti mahdollisuutensa suurvalta-asemaan merillä. Tämä mahdollisti lopullisesti brittiläisen siirtomaavallan synnyn. Trafalgarinniemen päässä oli iso majakka joka käytiin tsekkaamassa sunnuntaina. Siellä oli myös opasteita ja historiatietoa erityisesti meritaisteluun liittyen.

Lauantaina luonnonpuistosta palattuamme keittiömestareina hääri minä ja Jarmo. Teimme tortilloita suomalaisittain. Tai oikeammin fajitaksia. Paprikaa, sipulia, juustoa, jauhelihaa, tomaattia, kurkkua. Ihan hyviä tuli, ja salaatti aineksia jäi vielä yli seuraavaksikin päiväksi. Illalla seurattiin sivusilmällä Mestareiden liigan loppuottelua, kuten kulttuuriin kuuluu.

Sunnuntaina uima-altaan ja auringonoton jälkeen oli illallisella kreikkalaisen keittön vuoro. Teimme Gianniksen johdolla tzatsiki-kastiketta, kreikkalaista salaattia ja lehtipihviä. Erinomainen kulinaristinen elämys, ja kaikenlisäksi hyvin helppo sellainen. Edellytyksenä siis, että tietää mitä tekee.

Kokonaisuudessaan reissu oli menestys. Edullinen ja mielenkiintoinen. Hinta-laatusuhteeltaan ylivertainen.
Hyvää ruokaa, aurinkoa ja ei kiirettä mihinkään. Niinhän sen pitäisi aina olla.