Tänään heräsin vasta 11 maissa, koska tänään pidän välipäivän golfista. Suuntasin pienelle kävelylle kaupungille. Mukaan tarttui pari sanomalehteä ja täytetty patonki. Ne kainalossa suuntasin kämpille, jossa laittelin aurinkorasvaa iholle ja aurinkolasti päähän ja suuntasin kattoterassille nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Siellä pyörähtikin pari tuntia mukavasti. Nyt pieni internet-sessio ja sitten etsimään, josko kaupungilta löytyisi juustoraastetta. Ajattelin nimittäin tehdä pellillisen pizaa illalla, aineksia kun on juuri sopivasti yhteen peltiin. Eipähän jää sitten hyviä elintarvikkeita käyttämättä. Jypin ottelua pitää seurata myös netin välityksellä.
Illalla on kuulemma pyhän viikon tapahtumat, procesionesit kovimmillaan. Lähden kameran kanssa seuraamaan mitä tuleman pitää. Luultavasti samaa kuin tähänkin asti tällä viikolla, eli ihmisvilinää, musiikkia ja marsseja ympäri kaupunkia. Marssijat kulkevat kaavut päällä (ja ilman kenkiä), joita seuraa kantajien porukka, jotka kantavat isoja Jeesusta ja kristinuskoa esittäviä lavasteita/patsaita. Tunnelma onkin melko erilainen verrattuna suomalaiseen pääsiäiseen, vaikka nämä juhlat eivät välttämättä olekaan keskenään vertailukelpoisia. Yhteistä taitaakin olla vain siteet kristinuskoon ja ajankohta.
Huomenna on taas golfin vuoro. Aamulla hieman harjoittelemaan lähipeliä, sitten toiveissa on ehjä kierros ilman suurempia töppäilyjä. Alkuviikosta loistava avauspeli meni torstaina täysin sekaisin. Väylät eivät löytyneet sitten millään. Väyläosumia kertyi hulppeat 3, mutta griineihin osuin paremmin, yhteensä 10 kertaa. Molempia lukuja lähden parantamaan, ja koko kauden yhtenä tavoitteena onkin saada griiniosumat vakiintumaan mahdollisimman lähelle 14-15:ta. Jos pystyy lyömään kierrokseen 15 griiniosumaa, niin huonompanakin puttipäivänä tulos ei poikkea paljoa PARista. Hyvänä päivänä mennään taas muutaman alle PARin. Sellaisia mietintöjä tällä kertaa.
perjantai 2. huhtikuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Semana Santa
Semana Santa, eli Pyhä viikko on lähtenyt käyntiin leppoisasti golfkierroksen merkeissä. Kerron tuonnempana, miten peli tänään kulki, ensin kerron hieman viime viikonlopun reissusta.
Palasin siis eilen illalla Málagasta takaisin, jossa olin seuraamassa Euroopan Tourin kilpailua Open de Andalucía. Voitto meni Etelä-Afrikkaan Louis Oosthuizenille, joka kuittasi 166 000 euron lisäksi paikan kauden ensimmäiseen Majoriin, US Mastersiin. Tulos oli vakuuttava 17 alle parin.
Viisipäiväinen reissu meni loistavasti. Aurinkoa riitti, ja ei tarvinnut espanjan kielellä paljoa taistella; aurinkorannikolla pärjää kohtuullisen hyvin jopa suomella. Kilpailua olin katsomassa perjantaista sunnuntaihin. Perjantain seurasin Mikko Ilosen toista kierrosta, joka lähti käyntiin erinomaisesti. Myöhemmin Mikolle tuli kuitenkin avauksien kanssa vaikeuksia, joka heijastui muuhun suorittamiseen. Viimeisellä reiällä avaus karkasi oikealle tuloksena Out of bounds. Varapallolla birdie, mutta cut-raja jäi tuloksen 73 myötä harmittavasti kahden lyönnin päähän.
Lauantaina kiersin kärkiryhmän mukana, seuraten erityisesti tanskalaista Sören Kjeldseniä ja Louis Oosthuizenia. Kahtena ensimmäisenä päivänä loistanut Kjeldsen ei saanut itsestään parasta irti enää viikonlopun kierroksilla.
Louis Oosthuizen sen sijaan pelasi todella vakuuttavasti. Ensin pallo väylälle, sitten griinille. Siinä onkin aika hyvä kaava noudatettavaksi kaikille. Joskus on kuullut sanottavan, että draiverilla ei peliä ratkaista. Ei ehkä ratkaista, mutta kun sillä osuu väyliin yli 70 prosenttisesti ja pituutta löytyy riittävästi, on griiniosuman todennäköisyys myös suurempi. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi tämän kilpailun pelaajat, jotka löivät yli 70% väylistä ja olivat draivien pituuksissa parhaassa kolmanneksessa löivät myös eniten griiniosumia. Viimekädessä lopullisen sijoituksen määräsi kuitenkin putteri.
Sunnutaina kiersin kärkiryhmän mukana. Kovin suurta taistelua voitosta ei käyty. Oosthuizen piti päänsä kylmimpänä tehden muutaman birdien muiden pysyessä tasaisessa par-vauhdissa.
12. reiällä nähtiin kuitenkin kummallinen juttu. Kahden lyönnin johdossa ollut Oosthuizen löin par-vitosella toisen lyöntinsä griinin eteen raffiin. Peliä kuvannut TV-ryhmä ajoi sitten kylmän viileästi golfautolla Oosthuizenin pallon yli sillä seurauksella, että se upposi maan sisään. Ei muuta kun tuomari paikalle, ja hetken mietittyään hän myönsi vapaan dropin. Kaikenlaista sitä näkee. Henkilöiden, joiden pitäisi seurata kaikkein tarkkaavaisimmin pelin kulkua, olivat kuin kuuluisat H-Moilaset tajuttuaan mitä olivat saaneet aikaan. Onneksi kilpailunkulku ei tästä merkittävästi ainakaan muuttunut.
Tänään siis kävin pelaamassa tuulisella, mutta aurinkoisella kentällä. Löin palloa todella hyvin, mutta griinin ympäristössä ei juhlittu. Tuloksena liuta bogeja, kolme tuplaa ja neljä birdietä. Erinomaisien draivien ansiosta eaglea puttasin kahdesti, ensimmäisen kerran 2,5 metristä, toisen kerran kuudesta metristä. Kahteen puttiin oli tyytyminen molemmilla kerroilla. Lopputuloksena 79 lyöntiä, ja tilasin samalla itselleni chippi-harjoittelusession huomiselle. Katsotaan huomenna sitten mihin pystytään.
Palasin siis eilen illalla Málagasta takaisin, jossa olin seuraamassa Euroopan Tourin kilpailua Open de Andalucía. Voitto meni Etelä-Afrikkaan Louis Oosthuizenille, joka kuittasi 166 000 euron lisäksi paikan kauden ensimmäiseen Majoriin, US Mastersiin. Tulos oli vakuuttava 17 alle parin.
Viisipäiväinen reissu meni loistavasti. Aurinkoa riitti, ja ei tarvinnut espanjan kielellä paljoa taistella; aurinkorannikolla pärjää kohtuullisen hyvin jopa suomella. Kilpailua olin katsomassa perjantaista sunnuntaihin. Perjantain seurasin Mikko Ilosen toista kierrosta, joka lähti käyntiin erinomaisesti. Myöhemmin Mikolle tuli kuitenkin avauksien kanssa vaikeuksia, joka heijastui muuhun suorittamiseen. Viimeisellä reiällä avaus karkasi oikealle tuloksena Out of bounds. Varapallolla birdie, mutta cut-raja jäi tuloksen 73 myötä harmittavasti kahden lyönnin päähän.
Lauantaina kiersin kärkiryhmän mukana, seuraten erityisesti tanskalaista Sören Kjeldseniä ja Louis Oosthuizenia. Kahtena ensimmäisenä päivänä loistanut Kjeldsen ei saanut itsestään parasta irti enää viikonlopun kierroksilla.
Louis Oosthuizen sen sijaan pelasi todella vakuuttavasti. Ensin pallo väylälle, sitten griinille. Siinä onkin aika hyvä kaava noudatettavaksi kaikille. Joskus on kuullut sanottavan, että draiverilla ei peliä ratkaista. Ei ehkä ratkaista, mutta kun sillä osuu väyliin yli 70 prosenttisesti ja pituutta löytyy riittävästi, on griiniosuman todennäköisyys myös suurempi. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi tämän kilpailun pelaajat, jotka löivät yli 70% väylistä ja olivat draivien pituuksissa parhaassa kolmanneksessa löivät myös eniten griiniosumia. Viimekädessä lopullisen sijoituksen määräsi kuitenkin putteri.
Sunnutaina kiersin kärkiryhmän mukana. Kovin suurta taistelua voitosta ei käyty. Oosthuizen piti päänsä kylmimpänä tehden muutaman birdien muiden pysyessä tasaisessa par-vauhdissa.
12. reiällä nähtiin kuitenkin kummallinen juttu. Kahden lyönnin johdossa ollut Oosthuizen löin par-vitosella toisen lyöntinsä griinin eteen raffiin. Peliä kuvannut TV-ryhmä ajoi sitten kylmän viileästi golfautolla Oosthuizenin pallon yli sillä seurauksella, että se upposi maan sisään. Ei muuta kun tuomari paikalle, ja hetken mietittyään hän myönsi vapaan dropin. Kaikenlaista sitä näkee. Henkilöiden, joiden pitäisi seurata kaikkein tarkkaavaisimmin pelin kulkua, olivat kuin kuuluisat H-Moilaset tajuttuaan mitä olivat saaneet aikaan. Onneksi kilpailunkulku ei tästä merkittävästi ainakaan muuttunut.
Tänään siis kävin pelaamassa tuulisella, mutta aurinkoisella kentällä. Löin palloa todella hyvin, mutta griinin ympäristössä ei juhlittu. Tuloksena liuta bogeja, kolme tuplaa ja neljä birdietä. Erinomaisien draivien ansiosta eaglea puttasin kahdesti, ensimmäisen kerran 2,5 metristä, toisen kerran kuudesta metristä. Kahteen puttiin oli tyytyminen molemmilla kerroilla. Lopputuloksena 79 lyöntiä, ja tilasin samalla itselleni chippi-harjoittelusession huomiselle. Katsotaan huomenna sitten mihin pystytään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
