Lähes lomalla

Reissu tuli tehtyä viikonloppuna menestyksekkäästi. Auto saatiin vuokrattua perjantaiaamuna ongelmitta. Menopeliksi valikoitui uusi Peugeot 207, joka kävi varsin hyvin tarkoitukseen. Nelivetoa ja muutamaa extra newtonmetriä kaipasimme ainoastaan ajaessamme ylös vuoristoon Jimena de la Fronteran kaupunkiin ja sitä ympäröivään Alcornocalesin luonnonpuistoon. Teimme n. 4-5 kilometrin mittaisen kävelylenkin luonnonpuistoon. Mukavan näköistä oli, mutta edellinen luonnonpuistovierailu Sierra Grazalemaan oli vaikuttavampi. GPS:n opastamana löysimme nopeamman paluureitin ja kävimme Tarifassa ruokaostoksilla.


Asemapaikkamme oli Caños de Mecan kylä Espanjan eteläkärjessä. Paikka on aurinkoinen, mutta erittäin tuulinen. Aivan kuten Tarifa, joka on Euroopan surffilautailijoiden mekka. Hostelli oli erinomainen, kaikki toimi hyvin: oli ystävällinen henkilökunta, ravintola/baari, uima-allas, huoneistossa oma keittiö, tv, terassi yms. Ja vain 14€ per henkilö yöltä. Tuntui kuin olisi lomalla ollut. Perjantaina pyöräytimme illalliseksi melkoisen määrän ruokaa, hollannin vahvistuksemme, Bobin, johdolla. 1,5 kiloa pastaa, 1 kilo naudanjauhelihaa, puoli kiloa paprikaa, 6 valkosipulia, 3 sipulia, 7,5 dl tomaattimurskaa = illallinen neljälle hengelle. Pastaa jäi hieman yli, mutta muuten selvitimme urakan urhoollisesti päätökseen.

Tähänn väliin sopii mainiosti pieni historian oppitunti: Nimittäin, Caños de la Meca on siitä merkityksillinen paikka, että sen edustalla käytiin 21. lokakuuta 1805 Trafalgarin meritaistelu, jossa Englannin kuninkaallinen laivasto Amiraali Nelson komentajanaan otti yhteen yhdistyneiden Espanjan ja Ranskan laivaston kanssa. Nelson ja brittiläinen laivasto selviytyi kahinasta voittajana, ja sen seurauksena Napoleon I:n johtama Ranska menetti mahdollisuutensa suurvalta-asemaan merillä. Tämä mahdollisti lopullisesti brittiläisen siirtomaavallan synnyn. Trafalgarinniemen päässä oli iso majakka joka käytiin tsekkaamassa sunnuntaina. Siellä oli myös opasteita ja historiatietoa erityisesti meritaisteluun liittyen.

Lauantaina luonnonpuistosta palattuamme keittiömestareina hääri minä ja Jarmo. Teimme tortilloita suomalaisittain. Tai oikeammin fajitaksia. Paprikaa, sipulia, juustoa, jauhelihaa, tomaattia, kurkkua. Ihan hyviä tuli, ja salaatti aineksia jäi vielä yli seuraavaksikin päiväksi. Illalla seurattiin sivusilmällä Mestareiden liigan loppuottelua, kuten kulttuuriin kuuluu.

Sunnuntaina uima-altaan ja auringonoton jälkeen oli illallisella kreikkalaisen keittön vuoro. Teimme Gianniksen johdolla tzatsiki-kastiketta, kreikkalaista salaattia ja lehtipihviä. Erinomainen kulinaristinen elämys, ja kaikenlisäksi hyvin helppo sellainen. Edellytyksenä siis, että tietää mitä tekee.

Kokonaisuudessaan reissu oli menestys. Edullinen ja mielenkiintoinen. Hinta-laatusuhteeltaan ylivertainen.
Hyvää ruokaa, aurinkoa ja ei kiirettä mihinkään. Niinhän sen pitäisi aina olla.